Missä on Emily?

 Missä on Emily? (2018) – Tyylikäs mysteeri, jossa mikään ei ole aivan sitä miltä näyttää

Lyhyt esittely

Missä on Emily? (A Simple Favor) on Paul Feigin ohjaama vuonna 2018 julkaistu mysteeri- ja trillerielokuva, jossa on vahvasti mukana myös mustaa komediaa. Pääosissa nähdään Anna Kendrick, Blake Lively ja Henry Golding. Elokuva perustuu Darcey Bellin romaaniin.

Elokuvassa tavallisen oloinen äiti Stephanie ystävystyy salaperäisen ja tyylikkään Emilyn kanssa. Kun Emily katoaa yllättäen, Stephanie alkaa selvittää, mitä hänen ystävälleen on tapahtunut.

Juoni

Stephanie on yksinhuoltajaäiti, joka tutustuu poikansa koulun kautta Emily Nelsoniin. Emily on Stephanien vastakohta: itsevarma, elegantti, salaperäinen ja vaikeasti luettava.

Naisten välille syntyy ystävyys, kunnes Emily pyytää Stephanielta pientä palvelusta – ja katoaa.

Stephanie alkaa selvittää Emilyn katoamista ja huomaa nopeasti, ettei hänen ystävänsä elämä ollutkaan niin täydellistä ja yksinkertaista kuin ulospäin näytti.

Juoni on ehdottomasti elokuvan tärkeimpiä vahvuuksia. Mysteeri etenee pala palalta, ja katsojalle annetaan jatkuvasti uusia asioita pohdittavaksi. Suuria paljastuksia välttäen voi sanoa, että elokuva osaa pitää yllä kysymystä: kuka Emily oikeastaan on?

Heikkoutena on kuitenkin se, että loppupuolella käänteitä alkaa tulla melko paljon. Kaikki niistä eivät tunnu yhtä uskottavilta kuin toiset.

Näyttelijät ja hahmot

🎭 Paras näyttelijäsuoritus: Blake Lively

Blake Lively Emily Nelsonina on mielestäni elokuvan paras näyttelijä. Emily on juuri sellainen hahmo, jota katsoja ei pysty täysin lukemaan. Lively onnistuu tekemään hänestä yhtä aikaa elegantin, itsevarman, uhkaavan ja kiehtovan.

Anna Kendrick toimii hienosti Stephaniena. Stephanie on paljon puheliaampi ja avoimempi kuin Emily, ja Kendrick tuo hahmoon myös koomisuutta. Samalla hänen suorituksensa näyttää Stephanien epävarmuuden ja yksinäisyyden.

Henry Golding Seanina täydentää kolmikkoa hyvin, vaikka hänen hahmonsa jää hieman kahden vahvemman persoonan varjoon. Pääkolmikon näyttelijäkemia toimii kuitenkin erinomaisesti.

👤 Hahmot

Stephanie ja Emily ovat kiinnostavia juuri siksi, että he ovat niin erilaisia.

Stephanie haluaa olla hyvä äiti ja hyvä ystävä ja kaipaa muiden hyväksyntää. Emily puolestaan vaikuttaa siltä, ettei hän tarvitse kenenkään hyväksyntää.

Elokuvan edetessä molemmista paljastuu uusia puolia, mikä tekee hahmoista kiinnostavampia kuin ensimmäisen vaikutelman perusteella voisi odottaa.

Emily on ehdottomasti mieleenpainuvin hahmo. Hänestä jää tunne, että hän tietää aina jotain enemmän kuin muut.

Tunnelma

👀 Ensivaikutelma

Ensimmäinen vaikutelmani elokuvasta oli, että tässä on jotain todella tyylikästä mutta samalla hieman outoa.

Aluksi kaikki näyttää melko tavalliselta esikaupunkielämältä, mutta Emilyn hahmo tuo heti mukaan salaperäisyyttä. Elokuvassa on koko ajan pieni tunne siitä, että pinnan alla tapahtuu jotakin, mitä katsojalle ei vielä kerrota.

Tunnelma muuttuu tarinan edetessä kevyestä ja humoristisesta yhä enemmän mysteeriseksi ja jännittäväksi. Musta huumori pitää kokonaisuuden kuitenkin sopivan kevyenä.

Visuaalinen ilme

🎨 Paras visuaalinen elementti: Emilyn puvustus

Elokuva näyttää todella hyvältä.

Kuvaus, lavastus ja miljööt luovat tyylikkään esikaupunkimaailman, jossa kaikki näyttää lähes liian täydelliseltä. Kuvaajana toimi John Schwartzman ja tuotantosuunnittelusta vastasi Jefferson Sage.

Paras visuaalinen elementti on ehdottomasti Emilyn puvustus.

Emilyn puvut ovat elegantteja, maskuliinisia ja voimakkaan persoonallisia. Ne erottavat hänet muista hahmoista ja tukevat hienosti hänen itsevarmaa olemustaan.

Visuaalinen tyyli ei ole pelkästään kaunista katsottavaa, vaan se kertoo myös jotain hahmoista. Tämä sopii elokuvan mysteeriseen luonteeseen erittäin hyvin.

Musiikki

Elokuvan musiikin sävelsi Theodore Shapiro, ja musiikki tukee hyvin elokuvan mysteeriä ja hieman omituista tunnelmaa.

Musiikki ei kuitenkaan ollut minulle elokuvan mieleenpainuvin elementti. Se toimii hyvin taustalla ja auttaa kohtauksia tuntumaan jännittävämmiltä, mutta en kokenut sen jäävän yhtä vahvasti mieleen kuin esimerkiksi visuaalinen ilme.

Parhaat kohtaukset

🥇 Stephanien ja Emilyn ensimmäiset yhteiset hetket

Näissä kohtauksissa heidän persoonallisuuksiensa erot tulevat hienosti esille. Samalla katsoja alkaa ymmärtää, miksi Stephanie kiinnostuu Emilyn elämästä niin paljon.

🥈 Stephanien tutkimukset Emilyn katoamisen jälkeen

Mysteeri alkaa todella kunnolla rakentua, kun Stephanie ryhtyy itse tutkimaan ystävänsä katoamista. Näissä kohtauksissa elokuva on parhaimmillaan.

🥉 Elokuvan loppupuolen paljastukset

Spoilereita vältellen: loppupuolella elokuva pääsee kunnolla irti ja tarjoaa useita käänteitä. Kaikki eivät ole yhtä onnistuneita, mutta kokonaisuus on erittäin viihdyttävä.

Plussat ja miinukset

❤️ Paras asia

Stephanien ja Emilyn välinen suhde.

Heidän ystävyytensä on koko elokuvan kiinnostavin osa. Se alkaa tavallisena tuttavuutena, mutta muuttuu vähitellen joksikin paljon monimutkaisemmaksi. Katsojana ei oikein koskaan tiedä, kumpi tarvitsee toista enemmän.

✨ Muita plussia

• Blake Livelyn erinomainen suoritus
• Anna Kendrickin toimiva koominen ajoitus
• Mielenkiintoinen mysteeri
• Tyylikäs kuvaus
• Upea puvustus
• Mustan huumorin ja trillerin yhdistelmä
• Mieleenpainuva pääkolmikko

💔 Heikoin asia

Juonenkäänteiden määrä loppupuolella.

Elokuva on parhaimmillaan silloin, kun se pitää katsojan epävarmana ja rakentaa mysteeriä hitaasti. Loppupuolella se alkaa kuitenkin kasata uusia paljastuksia hieman liikaa, jolloin osa niistä menettää tehoaan.

⚠️ Muita miinuksia

• Kaikki sivuhahmot eivät saa tarpeeksi syvyyttä
• Osa käänteistä tuntuu epäuskottavilta
• Huumori ei aina osu maaliin
• Loppu on hieman ylitsepursuava

Oma mielipide

Missä on Emily? on juuri sellainen elokuva, jonka parasta antia on tunnelma ja mysteeri. Se onnistuu saamaan minut jatkuvasti miettimään, mitä oikeasti tapahtuu ja voiko mihinkään hahmoon täysin luottaa.

Erityisesti Blake Livelyn Emily on loistava hahmo. Hänessä on jotain niin kiehtovaa, ettei katsetta oikein pysty irrottamaan hänestä. Anna Kendrick puolestaan tuo vastapainoksi sopivasti huumoria ja lämpöä.

Visuaalisesti elokuva on myös todella onnistunut. Emilyn puvustus on mieleenpainuva, ja koko elokuvan elegantti esikaupunkimaailma sopii täydellisesti tarinaan.

Juoni on kiinnostava, vaikka se menettää hieman voimaansa loppupuolella. Silti kokonaisuus on niin viihdyttävä, tyylikäs ja omalaatuinen, että pienet ylilyönnit pystyy antamaan anteeksi.

⭐ Lopullinen arvosana: 4/5 – Todella hyvä

Suosittelisin tätä erityisesti ihmiselle, joka pitää mysteereistä, tyylikkäistä trillereistä, salaisuuksista, mustasta huumorista ja vahvoista, arvoituksellisista naishahmoista.