🎬 Elokuvan kuvaus ja arvostelu: Se (It, 2017)
Ohjaus: Andy Muschietti | Käsikirjoitus: Chase Palmer, Cary Fukunaga & Gary Dauberman
"Sinäkin leijut tänne alas..."
Pienessä Derryn kaupungissa katoaa lapsia selittämättömästi. Seitsemän syrjäytynyttä nuorta yhdistävät voimansa, kun he huomaavat yhteyden kaupunkiin pesiytyneeseen muinaiseen pahuuteen – Pennywise-nimiseen demoniseen klovniin, joka käyttää heidän pahimpia pelkojaan heitä vastaan.
Juoni ja tarina: ⭐⭐⭐⭐☆ (4/5)
Tarina on taitava yhdistelmä coming-of-age-draamaa ja kauhua. Nuorten ystävyys ja kasvutarina luovat elokuvalle sydämen, ja yliluonnollinen uhka lisää jännitettä. Juoni mukailee Kingin alkuperäisteosta onnistuneesti, vaikka aikakausi on päivitetty 1980-luvulle.
Näyttelijäsuoritukset: ⭐⭐⭐⭐☆ (4,5/5)
Nuorten näyttelijöiden suoritukset ovat loistavia – erityisesti Jaeden Martell (Bill) ja Sophia Lillis (Beverly) erottuvat edukseen. Bill Skarsgård Pennywisena on sekä karmiva että hypnoottinen, onnistuen luomaan täysin oman versionsa ikonista hahmosta.
Ohjaus: ⭐⭐⭐⭐ (4/5)
Andy Muschietti tasapainottaa kauhun, huumorin ja nuoruuden haavoittuvuuden oivaltavasti. Hän rakentaa kohtauksia jännitteellä eikä nojaa liikaa säikäytyksiin, vaan antaa myös tunteelle tilaa.
Kuvaus ja visuaalisuus: ⭐⭐⭐⭐☆ (4,5/5)
Elokuvan visuaalinen ilme on kekseliäs ja pelottava. Pennywisen esiintymiset ovat kekseliäitä ja painajaismaisia. Myös 80-luvun ajankuva on toteutettu tarkasti ja tyylillä.
Käsikirjoitus ja dialogi: ⭐⭐⭐⭐ (4/5)
Dialogi on terävää ja realistista, erityisesti nuorten keskinäinen läpänheitto on aitoa. Huumori keventää synkkiä hetkiä juuri sopivasti, ja tarinankuljetus on sujuvaa, vaikka pieniä paikoilleenjämähtämisiä esiintyy loppupuolella.
Äänimaailma ja musiikki: ⭐⭐⭐⭐☆ (4,5/5)
Benjamin Wallfischin sävellys tukee tehokkaasti elokuvan tunnelmaa. Musiikki ei vain korosta pelottavia hetkiä, vaan myös tukee haikeutta ja lapsuuden loppumisen teemaa. Äänisuunnittelu Pennywisen kohtauksissa on erityisen tehokas.
Teemat ja sanoma: ⭐⭐⭐⭐ (4/5)
Se käsittelee pelkoja, ulkopuolisuutta, lapsuuden traumoja ja ystävyyden voimaa. Se muistuttaa, että pahin kauhu ei aina ole yliluonnollista – vaan aikuisten välinpitämättömyyttä ja lapsen yksinäisyyttä.
Rakenne ja rytmitys: ⭐⭐⭐☆ (3,5/5)
Elokuvan alku ja keskiosa kulkevat sujuvasti, mutta loppu hieman venyy ja toistoa esiintyy erityisesti Pennywisen kohtaamisissa. Kuitenkin rytmi pysyy enimmäkseen toimivana eikä tylsisty.
Yleinen arvio ja suositukset: ⭐⭐⭐⭐☆ (4/5)
Se on poikkeuksellisen laadukas kauhuelokuva, joka ei nojaa pelkästään säikyttelyyn vaan rakentaa psykologista painetta ja koskettavia hahmokuvia. Se on sekä pelottava että yllättävän tunteikas katselukokemus.
Suositellaan:
-
Stephen Kingin ystäville
-
Katsojille, jotka pitävät nuoruusdraaman ja kauhun yhdistelmästä
-
Niille, jotka etsivät enemmän tunnetta kuin verta
Lopputulos:
Pennywisen paluu on pelottava mutta inhimillinen tarina pelosta ja ystävyydestä.
Tähdet: ⭐⭐⭐⭐☆ (4/5)
